Miksi lääkäri ei laita lähetettä ferritiinimittaukseen?

Lääkärin lähetteellä ferritiinin mittaukseen?

Miksi lähetteen laittaminen ferritiinimittaukseen on niin vaikeaa? Lääkärin vastaanotto on kautta aikojen rakentunut tietyllä tavalla. Tämä sama marssijärjestys opetetaan jokaiselle lääketieteen opiskelijalle.

  1. Potilas astuu sisään, kertoo oireensa,
  2. Lääkäri kysyy tarkentavat kysymykset
  3. Lääkäri tutkii potilaan, lähettää tarkentaviin verikokeisiin tai kuvauksiin
  4. Lääkäri tekee diagnoosin
  5. Lääkäri määrää hoidon diagnoosin mukaiseen tilaan joka on oireiden taustalla.

Terveyskeskuslääkärin ahdinko

Nykyisin terveyskeskukset eivät enää toimi tämän kaavan mukaan. Monessa paikassa tehdään niin, että potilas soittaa hoitajalle, joka kirjaa oireet ja määrää laboratoriokokeisiin ja päivän päätteeksi ylikuormittuneen lääkärinlistalle laitetaan vielä että ”kommentoitko labrat”. Olen ollut töissä lääkärinä kymmenissä eri terveyskeskuksissa, opetellut äärettömän nopeaksi ja tehokkaaksi. Kaikissa sama juttu. Mikään ei riitä. Kun teet enemmän töitä, saat enemmän töitä.

Lääkäri katsoo kymmenen eri otetun laboratoriokokeen tulokset ja toteaa että ”jaa viitealueella ovat, hyvä niin, ei tarvitse tehdä mitään”. Näin minäkin tein terveyskeskuksessa työskennellessäni. Rehellisesti sanottuna, tuossa systeemissä ei ole mitään mahdollisuuttakaan ihan oikeasti auttaa ketään. Ja ihan rehellisesti sanottuna, jos tuossa konsultaatiossa olisi lukenut tietokoneen ruudulla, että ”kommentoitko labrat, haluaa ferritiinin”. Olisin varmasti kirjannut edelleen, että Hb hyvä, ei tarvitse tehdä mitään. Liekö joku muu syy väsymykseen, kilpirauhanen, masennus? Se siitä ja seuraava potilas.

Jos lääkäri ei tiedä riittävästi ferritiinistä?

Mikä ferritiini? Lääkiksessähän opetettiin, että Hb määrää sen mitä on anemia, jos Hb on hyvä ja ollut samalla tasolla jo monta vuotta niin hyvä niin. Saattoi eräs hematologikin vielä muutama vuosi sitten opettaa, että mikäli Hb on viitealueella ei tarvitse tehdä mitään. Tällaiset lauseet saattavat kantautua yhden lääkärin hoitolinjoissa hänen lopputyöuran ajan. Siinä on potilas heikossa asemassa neuvottelemassa auktoriteetteja vastaan.

Kiireinen terveyskeskuslääkäri miettii, että ”täällähän on oikeasti sairaitakin potilaita hoidettavana. Sydäninfarkteja, sepsiksiä, keuhkokuumeita. Miten joku kehtaa valittaa raudanpuutteesta, kun hemoglobiinikin on hyvä? Osaston mummoilla sentään on henki lähdössä influenssan kourissa tai urosepsiksen takia. Minne on hävinnyt nykypotilaiden todellisuudentaju? Kaikki on vain minäminäminä. Ferriitiinistäkin tullut joku varsinainen muoti-ilmiö..”

Lääkärit kyynistyy, potilaista tulee hänen silmissään valittajia ja vaativia. Esimiehet sanovat, että lähetteitä ei kannata tehdä, erikoissairaanhoito on niin kallista. Potilaita hoidetaan liukuhihnalta, lääkärin aika on kallista, toitotetaan. Kun taistelet tätä vastaan ja kuuntelet potilasta, hoidat häntä ja murehdit hänen puolestaan, työpäiväsi venyvät. Työnantaja ei kiitä, perhe ei kiitä. On siis valittava keskitie, hoitaa toiset asiat rivakasti, kuten labrakonsultaatiot ja reseptin uusinnat, jotta jää paremmin aikaa kuunnella potilasta vastaanotolla. Sitten lääkäri erehtyy menemään töihin sairaalaan, työterveyshuoltoon tai yksityispuolelle, eikä ikinä palaa terveyskeskukseen. Enkä ihmettele. Niin minäkin tein.

Ei enää terveyskeskuksia

Tähän heräsivät myös kansalaiset ja yhteiskunnan terveyspalvelut ovatkin nyt murroksessa. Tulipalon sammutuksesta halutaan päästä eroon ja panostaa tosissaan ihmisten terveyteen ja sen säilymiseen. Sote-uudistuksella pyritään juuri tähän. Ja minä uskon, että se on ratkaisu. Yritykset ja lääkärit joutuvat ihan tosissaan pohtimaan, miten tuotetaan parasta mahdollista palvelua ja ennaltaehkäistään sairauksia ja niiden pahenemista.

Jos maakunta antaa yhdestä listautuneesta asiakkaasta tietyn summan vuodelle käytettäväksi, käytti hän palveluita kuinka paljon tahansa, panostaisin varhaiseen puuttumiseen. Terveyteen ja sen vaalimiseen. Koska sairastuminen on kallista, erikoissairaanhoidosta tulee suurimmat kulut. Mutta sinnehän kaikki lopulta päätyvät, jos heitä ei hoideta hyvin jo alusta asti.

Mikä muuttaisi lääkärin asenteen?

Nyt olen yrittäjä ja teen töitä mieheni ja minun lääkäriaseman, Medipudaksen, kautta. Yrittäjälle potilas on asiakas. Tämä tuo aivan erilaisen aspektin potilaan hoitoon. Ajan. Ajan kuunnella, ajan perehtyä asioihin, ajan auttaa. Päätin alkaa kuuntelemaan näitä naisia, jotka kärsivät raudanpuutteesta ilman anemiaa. Naisia jotka ovat ilman ymmärrystä.

(Puhun heistä, koska en tiedä vielä omia rautavarastoarvojani). Yrittäjälle ja neljän lapsen äidille krooninen väsymys on niin tuttua, että sen kanssa on oppinut elämään. Viime yönäkin heräsin kolmesti siihen kuin kaivelin leikkiautoja selkäni alta, kun 2-vuotias poikani oli taas hiippaillut yön aikana viereeni ja tapansa mukaan piilotteli leluja unissaan. No mutta…

Mitä lääkäri ajattelee kohdatessaan potilaan, joka pyytää selvittämään seerumin ferritiinin? Suomessa on 30 000 lääkäriä, joten vaikea puhua kaikkien puolesta, mutta arvelen, että se riippuu mitä lääkäri tietää ferritiinistä. Kuten monissa muissakin asioissa, asenne on ihmisillä ylipäätänsä varsin kielteinen kaikkea uutta kohtaan ja sitten kun asiaan perehtyy, niin asenne saattaakin muuttua.  Mustaan tulee harmaan sävyjä, kenties hieman väriäkin?

Toisen ihmisen kokemaa ei voi kuitenkaan sivuuttaa. Ihmisen oireet ovat aina hänen kokemuksensa. Taitoa on kuunnella potilasta, mutta vielä suurempaa taitoa on auttaa häntä. Auttaminen ei taas ole aina temppuja ja tippoja, se on paljon muutakin. Se on myös kuulluksi tulemista. Välittämistä. Uskomista.

Lääkäreiden ”armoilla” ferritiinin kanssa.

Miten sinä saisit lääkärisi mittaamaan ferritiinitasosi? Vastaus piilee vuorovaikutustaidoissa. Erittäin hyvä torikauppias myy kiviä sitä tarvitsemattomille. (Mieheni tuli kerran kolmen ison kivilaatan kanssa kotiin ja vasta siinä vaiheessa, kun tuijotin häntä silmät pyöreinä, alkoi häntäkin hymyilyttää, että mitenkähän häntä niin höynäytettiin). Millä konsteilla sinä saat upgreidattua hotellihuoneesi tai lentolippusi ykkösluokkaan? Rikkoutuneen tuotteen tilalle uuden ja alennuksen seuraavasta ostosta?

En minä tiedä, mutta kerro minulle, jos sinä tiedät. Luulen kuitenkin, että vastaus piilee ystävällisyydessä, nöyryydessä ja muutamassa tutkimusartikkelissa, jotka olet printannut mukaan? On taitoa vihjata potilaana lääkärille, että hän ei kenties tiedä kaikkea, ilman että lääkäri kokee, että hän on huono työssään (kukaanhan ei halua kokea sitä). Fiksu ihminen (lääkäri) tosin osaa myöntää erehtyneisyytensä ja vajavaisuutensa myös potilaan edessä.

Linkissä merkittävä kirjallisuuskatsaus rautalisän hyödyistä heillä, jotka kärsivät raudanpuutteesta ilman anemiaa. Julkaistu British Medican Journalissa huhtikuussa 2018.

Houston et al. Efficacy of iron supplementation on fatigue and physical capacity in non-anaemic iron-deficient adults: a systematic review of randomised controlled trials

TAI jos et jaksanut lukea kaikkea, ei haittaa, mene käymään yksityisen yleislääkärin (tai muun väsymyksen ja raudanpuutteen perehtyneen lääkärin) vastaanotolla tai käytä meidän Medipudaksen lääkärin nettivastaanottoa lähetteiden saamiseksi Synlabin laboratorioihin.

Mikäli haluat jatkossakin blogikirjoitukseni luettavaksi, tilaa sivun lopusta sähköposti-ilmoitus itsellesi! Uusimmat blogipostaukset pääset lukemaan, tykkäämään ja jakamaan myös blogin facebook-sivuilta.

Yrityksemme löytyy myös facebookista ja instagramista.

13 thoughts on “Miksi lääkäri ei laita lähetettä ferritiinimittaukseen?

  • Juuri näin. Itse olin lähes työkyvytön 3 vuotta ennenkun selvisi raudanpuute ilman anemiaa.

  • Olipa asiallinen kirjoitus.
    Täytyypä siis yrittää vielä kerran..

  • Huikea juttu sekä tämä yritys että blogisarjasi😊
    Tulette auttamaan niin monia, jotka ovat loppuelämänsä teille erittäin kiitollisia❣

  • Synkabiin voi mennä myös omalla lähetteellä, osa tietää jo mitä labroja seurataan. Mutta koska raudanpuutteeseen liittyy AINA jotain muutakin, kontakti osaavaan lääkäriin kannattaa hankkia.

  • Yksityisellä lääkäriasemalla pyysimme mittaamaan myös ferritiinin 1.4 vuotiaalta 2.4 kg syntyessään painaneelta täysiaikaiselta lapselta. Lastenlääkäri kertoi, ettei ferritiinillä ole mitään väliä, mutta voin määrätä myös srn. Vain HB on tärkeä ja kertoo kaiken. Labrat tuli ja ferritiiniä ei oltu otettu. Olen tyrmistynyt ja vihainen. Mikään aika tai muu ei selitä tätä haluttomuutta. Me maksamme ja pyysimme kauniisti, luvattiin ottaa. Siinä keskustelussa kirjoitti ja menimme pienen kanssa labraa. Ei voinut edes unohtua.

  • Onpa hyvä että tietoa tulee ettei kaikkia vaivasia laiteta masennus diagnoosilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: